Kääntäminen on typerä sana – minulla on parempi ehdotus!
Kysyin kolmivuotiaalta lapseltani, tietääkö hän, mitä minä teen työkseni. Hän huudahti innoissaan: "Joo! Äiti kääntää!" Hän käänsi kämmenensä kohti kattoa, sitten läimäytti sillä pöytää. Tajusin siinä hetkessä, kuinka typerä sana "kääntäminen" on ja kuinka huonosti se kuvastaa sitä, mitä teen työkseni.
Tulkkaus-sana sentään herättää mielikuvan tulkitsemisesta, mutta kääntäminen kuulostaa joltain mekaaniselta ja yksinkertaiselta toiminnalta – kuin vain kääntäisit lähdekielellä kirjoitetun paperin ympäri ja toiselta puolelta paljastuisi oikea vastine kohdekielellä. Kuin ei muuta tarvitsisi kuin mäiskiä oikeita vastauksia pöytään lapseni osoittamalla tavalla.
Kääntäminen on kuitenkin aina tulkintaa. Jokainen kääntäjä tekee omanlaisensa tulkinnan ja jokainen ilmaisee tulkintansa valitsemallaan tavalla, valitsemillaan sanoilla, valitsemassaan järjestyksessä. Välillä valinnat ovat hyvin tietoisia, välillä suhteellisen tiedostamattomia. Mutta sitä ne joka tapauksessa ovat. Tulkintaa ja valintoja.
Nykyään käytetään myös sanaa lokalisaatio, mutta en ole vakuuttunut tämänkään sanan käyttökelpoisuudesta. Kyllä, siinä korostuu kielen muokkaaminen sekä toiselle kielelle että sopivaksi paikalliseen kulttuuriin. Mielestäni termi on kuitenkin ylimääräinen, koska ainakin omassa mielessäni lokalisointi sisältyy jo sanaan kääntäminen. Hyvä kääntäjä kyllä huomioi perustyössään paikallisen yleisön. Sitä paitsi kaikki kääntäminen ei edellytä lokalisaatiota. Itse ainakin pidän esimerkiksi muihin maihin ja kulttuureihin sijoittuvissa tarinoissa siitä, että alkuperäinen kieli ja kulttuuri paistavat tekstin läpi. Siinä eläytyy paremmin toisenlaiseen maailmaan ja oppii uutta.
Veikkaanpa, että "kääntäminen" tuo ihmisille turvallisuuden tunteen. Tietoisuus kääntäjän inhimillisyydestä ja itse tehdyistä tulkinnoista voi aiheuttaa epämukavuutta ja epävarmuutta. Jos lukee vaikkapa vaarallisen työkoneen käyttöohjetta tai ohjetta lääkkeen annosteluun, ei varmasti halua ajatella, että teksti on jonkun inhimillisen yksilön tulkitsemaa. Paljon mukavampi ajatella, että absoluuttinen totuus on käännetty samaksi absoluuttiseksi totuudeksi kuin nappia painamalla.
Myös konekääntäminen vahvistaa ihmisten illuusiota siitä, että kääntäminen on automaattista ja kielenpätkiin on "oikeita" kielenpätkävastineita toisella kielellä. Mutta konekäännin on silti vain valtava kasa dataa, eikä sillä ole ihmisenä olemisen kokemusta. Kone on myös saanut kaiken datansa ihmisten työstä, eli parhaimmillaankin konekäännin vain imitoi ihmisten käyttäytymistä ja ratkaisuja – ja inhimillisiä tulkintoja. Väitänkin, että kaikki kielen kääntäminen edellyttää ihmisenä olemisen kokemusta. Kääntämisen ydintehtävä on se, että käännetyn viestin vastaanottaja saa mahdollisimman samankaltaisen kokemuksen kuin alkuperäisen viestin vastaanottaja, oli se sitten työkoneen turvallinen käyttö, lääkkeen oikeanlainen annostelu tai runon oivaltamisen taiteellinen elämys. Ihmiskääntäjä eläytyy ensin toisen kielen lukijan asemaan, sitten toisen, ja pyrkii tekemään kokemuksista mahdollisimman samanlaiset. Kone ei asetu ihmisen asemaan ja mieti mitään, se vain tuottaa aineistosta tuloksen, joka voi olla kontekstiin oikein osuva, mutta voi myös mennä täysin pieleen. Toki niin voi ihminenkin. Siinähän se juttu onkin. Kielen käyttö ja sen "kääntäminen" on inhimillistä – kaikkine harmaan sävyineen ja tulkintavirheineen.
Mikä siis olisi parempi sana kääntämiselle? Englanniksi se on "translate", joka tulee latinasta ja tarkoittaa toiselle puolelle kantamista. Mielikuva on tässäkin se, että mitään ei muuteta, viesti vain kannetaan toista kieltä puhuvien puolelle. Eli finglish-termi "translaatio" ei ainakaan minulle kelpaisi. Haluaisin termin, jossa korostuu se, että sekä puhuja että vastaanottaja on ihminen; että ihmiset tekevät tulkintoja; että ihmiset eläytyvät toisten ihmisten asemaan; että käännösvaihtoehtoja on lähes joka tilanteessa todella, todella monia; että kieli elää ja muuttuu. Haluan termin, joka ei kuulosta siltä, että jokin koodirimpsu vain vaihdetaan toiseen, sataprosenttisesti vastaavaan koodirimpsuun.
Sana "kielentää" on jo olemassa. Se tarkoittaa ajatuksen saattamista kielelliseen muotoon. Sitten on tietysti "suomentaa", mutta monet suomalaisetkin kääntäjät kääntävät myös suomesta vieraaseen kieleen. Haluaisin nimenomaan korvata sanan "kääntää", jossa ei tarkenneta lähde- tai kohdekieliä.
Miten olisi "erikielentää"? Siinä yhdistyvät sanat "erikielinen" ja "kielentää", jotka yhdessä kuvastavat juuri sitä, mitä kääntäminen on: siinä saatetaan ajatus kielelliseen muotoon eri kielellä. Ei voi vain kääntää lappua ympäri löytääkseen vastauksen, vaan pitää ensin ajatella ja sitten vasta ilmaista. Termi ei välttämättä kuulosta täysin luontevalta tai ole yhtä helppo sanoa tai muistaa kuin "kääntää", mutta juuri siitä syystä se on mielestäni osuva. Kääntäminen ei ole yksinkertaista, nopeaa tai automaattista.
Jos sanoisin kolmivuotiaalleni, että olen erikielentäjä, veikkaan että hänen hämmennyksensä vastaisi paremmin työni monimutkaisuutta ja tulkintamahdollisuuksia. Erikielentäjän työ onkin aivan muuta kuin paperin kääntelyä. Se on jotain mystistä, erikoista ja vierasta. Vaativaa. Kiehtovaa. Lisäselitystä vaativaa. Juuri sitä, mitä hain.
Oletko siis mukana kielellisessä vallankumouksessa? Kääntäminen roskakoppaan, erikielentäminen tilalle!